Innopakki

Moikka!
Luin kirjan Innopakki Käytännönläheisen innovaatiotoiminnan käsikirja joka on toteutettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahti School Of Innovationin Tekes-rahoitteisessa innovaatiohankkeessa.

 LUT Lahti School of Innovationin tutkimus keskittyy käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan ilmiön, menetelmien, vaikutusten ja toteuttamistapojen tarkasteluun. Yksikön tutkimustoiminta on luonteeltaan poikkitieteellistä, ja se lähestyy käytäntölähtöistä innovaatiota muun muassa innovaatiojärjestelmien, suorituskyvyn johtamisen sekä johtaminen ja organisaatiot -aineiden näkökulmista.

Tässä pientä koontia kirjasta:

”Yritysten tulevaisuuden menestyksen ratkaisee niiden kyky tunnistaa markkinoiden, asiakkaiden tai teknologioiden muutosesta syntyvät uudet liiketoimintamahdollisuudet ja muuntaa ne tuloksellisesti uudeksi liiketoiminnaksi. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa maailmassa yritystoiminnan kannalta merkittävien muutosten ja kehityssuuntien havaitseminen ei ole yksinkertaista. Innovaatiotoiminnan perinteiset tutkimuslähtöiset kehitysputket ovat hitaita ja riittämättömiä. Innovaatiotoiminnan tukemiseksi on todettu tarvittavan uudenlaista yhteistyötä sekä kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyttä.”

Innovaatiotoimintaa voidaan tarkastella tiedontuotantoprosessien moodin 1 ja moodin 2 kautta.
Moodi 1 = STI (science, technology, innovation). Tietoa tuotetaan yhden tieteenalan sisällä yhtenäisestä teoriapohjasta, rinnastuu tiede- ja teknologialähtöiseen innovaatiotoimintaan.
Moodi 2 = DUI (doing-using-interacting). Erilaisia tietoja yhdistellään monitieteisesti käytännöllisissä ympäristöissä, rinnastuu käytäntölähtöiseen innovaatiotoimintaan.

Innovaatioprosesesseissa on kahdenlaista tiedon tuotantoa, analyyttistä (moodi 1) ja tulkinnallista (moodi 2). Analyyttisessä keskeistä ovat rationaaliset ja lineaariset päätöksentekomallit, tiedotuotannon keskittäminen ja tieteen menetelmät. Tärkeää oman tieteenalan syvällinen ymmärtäminen ja uudet, useimmiten tekniset innovaatiot. Tulkinnallisessa keskeistä on mahdollistaa uuden tiedon luominen prosesseissa, jotka sallivat tuntemattomat lopputulokset ja hyödyntävät verkoston toimijoiden erilaisia etäisyyksiä. Työskentelyn pohjana kysymykset joita ”ei voida ratkaista” tai yhtenäistää loogisella, lineaarisella tai analyyttisellä tavalla. Yhdessä luomisen prosessi on polvelileva, jatkuva ja avoin sekä moniääninen ja vuorovaikutteinen.

Innovaatioiden yhteydessä puhutaan paljon tiedosta ja sen erilaisista muodoista. Usein ne jaetaan kahteen luokkaan, koodattu tieto (explicit knowledge) ja hiljainen tieto (tacit knowledge). Koodattu tieto on hyvin määriteltyä ja ilmaistavissa sanoilla tai numeroilla. Hiljainen tieto puolestaan enemmän henkilökohtaista osaamista. Claus-Otto Scharmer on lisäksi hienovaraistanut hiljaiseen tiedon kahteen alakomponenttiin ja ottanut käyttöön termin sumea tieto (self-transcending knowledge). Se voidaan määritellä kyvyksi aavistaa potentiaalisten mahdollisuuksien olemassaolo ja nähdä ennalta se, mikä ei ole vielä olemassa. (Esim. kuinka Michelangelo sanoi luodessaan Daavidia ”Daavid on kivessä. Otan vain pois sen, mikä ei ole Daavidia.”)

Toimintalogiikat
Moodi 1, ominaista käyttää klustereita. Klusteri on samalle maantieteelliselle alueelle keskittyneitä samalla toimialalla toimivia yrityksiä.
Moodi 2 keskeistä on luoda erilaisuuksien yhdistämiseen perustuvia innovaatiotoiminnan alustoja. Innovaatioalustoille tunnusomaisia piirteitä ovat yhteenkietoutunut moninaisuus, alueellinen resurssipohja ja tulevaisuus-suuntautuneisuus.

- Lotta